20.6.2012

Kotkan käräjäoikeuden tuomio 13.11.2009

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli syytekohtia 3 ja 8 koskevissa törkeissä veropetoksissa X Oy:n ja Y Oy:n määräysvallan käyttäjänä ja vastuuhenkilönä laiminlyönyt 10.4.2003 - 31.7.2005 X Oy:ssä ja 1.3.2004 - 31.12.2005 Y Oy:ssä veron välttämistarkoituksessa yhtiöiden veroilmoitusten antamisen ja aiheuttanut siten X Oy:n osalta 43 500 euron ja Y Oy:n osalta 20 540 euron verojen määräämättä jättämisen. A oli lisäksi syytekohtia 4 ja 9 koskevissa törkeissä veropetoksissa jättänyt 15.7.2003 - 15.8.2004 X Oy:ssä ja 15.4.2004 - 15.4.2005 Y Oy:ssä ilmoittamatta suurimman osan yhtiöiden työntekijöilleen maksamista palkkioista tai ilmoittanut palkat liian pieninä sekä antanut arvonlisäverotusta varten väärää tietoa ja aiheuttanut siten X Oy:n osalta yhteensä 144 413,26 euron ja Y Oy:n osalta yhteensä 227 290,73 euron määräisten verojen, sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäveron määräämättä jättämisen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen syykseen luetuista neljästä törkeästä veropetoksesta ja eräistä muista rikoksista vankeusrangaistukseen sekä liiketoimintakieltoon ja velvoitti A:n suorittamaan Verohallinnolle vahingonkorvauksena yhtiöiden toiminnassa vältettyjen verojen määrän.

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä edelleen selvitetyksi, että B oli syytekohtaa 11 koskevassa törkeässä rahanpesussa 15.7.2003 - 13.11.2006 ottanut vastaan, käyttänyt ja muuntanut hänen avopuolisonsa A:n syyksiluetuilla törkeillä veropetoksilla hankkimaa rikoksen tuottamaa hyötyä ja sen tilalle tullutta omaisuutta peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn ja sen tilalle tulleen omaisuuden laittoman alkuperän. A:n syyksi luetuilla törkeillä veropetoksilla oli vältetty veroja yhteensä 435 742,99 euroa. B:n tileille oli tehty vuosina 2001 - 2006 käteispanoja ja ulkomaan maksumääräyksiä yhteensä 831 009,75 euroa, josta 15.7.2003 ja 31.12.2005 välisenä aikana yhteensä 483 083,84 euroa. Varoilla oli hankittu muun ohella viisi asuntoa Brasiliasta sekä ajoneuvoja.

A:lla ei ollut ollut vuosina 2001 - 2005 lainkaan verotettavaa tuloa Suomessa. Vuonna 2002 A:lla oli ollut Ruotsissa verotettavaa ansiotuloa 300 000 kruunua. B:llä ei ollut ollut vähäisiä pääomatuloja lukuun ottamatta lainkaan verotettavaa tuloa vuosina 2001 - 2005. Tähän nähden ja ottaen huomioon A:n vuonna 1991 kuolleen isänsä jälkeen saaman perinnön suuruus, 194 765,85 kruunua, B:n esitutkinnassa useaan kertaan toistama peitetarina prostituutiosta rahojen ansaitsemiskeinona sekä A:n ja B:n kertomukset huomattavien rahamäärien säilyttämisestä jääkaapin takana, käräjäoikeus katsoi, että B:n tileille talletetut huomattavat rahavarat olivat peräisin A:n törkeillä veropetoksilla hankkimasta hyödystä. Käräjäoikeus tuomitsi B:n hänen syykseen luetusta törkeästä rahanpesusta ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Siltä osin kuin syyttäjä oli käräjäoikeudessa vaatinut rahanpesun kohteena olleiden varojen ja hyödyn määrää 435 742,99 euroa menetetyksi valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä rikoslain 10 luvun 2 §:n tai rikoslain 32 luvun 12 §:n nojalla käräjäoikeus totesi, että B:n syyksiluetun törkeän rahanpesun kohteena oli ollut törkeillä veropetoksilla vältettyjen verojen määrä yhteensä 435 742,99 euroa. Käräjäoikeus tuomitsi B:n menettämään valtiolle rahanpesun kohteena olleet 435 742,99 euroa.

Siltä osin kuin syyttäjä oli käräjäoikeudessa vaatinut B:n tileille vuosina 2001 - 2006 tehtyjen käteispanojen ja ulkomaisten maksumääräysten yhteensä 831 009,75 euroa tai niiden tilalle tulleen omaisuuden tuomitsemista valtiolle menetetyksi rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä rikoslain 10 luvun 3 §:n nojalla siltä osin kuin omaisuus ei ollut rahanpesuun liittyvän menettämisseuraamuksen kohteena, käräjäoikeus totesi, että A:n syyksi luetut törkeät veropetokset olivat mahdollistaneet lähes kokonaan verovalvonnan ja yhteiskunnan kontrollin ulkopuolella toimimisen. A:n kertomuksesta oli käynyt ilmi, että A oli jo ennen syytteenalaisia tekoja toiminut yrityksissä, jotka eivät olleet suorittaneet kaikkia lakimääräisiä velvoitteitaan. B:n nimissä olleille pankkitileille oli vuosina 2001 - 2006 tullut rahaa kaikkiaan 1 072 430,00 euroa, josta pelkästään omina panoina ja ulkomaisina maksumääräyksinä edellä mainitut 831 009,75 euroa. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi olevan syytä epäillä, että syyttäjän yksilöimä laajennetun hyödyn menettämisseuraamuksen kohteena oleva omaisuus eli neljä asuntoa Brasilian Fortalezassa, Länsiranta-niminen Ruokolahden kunnassa sijaitseva tila, Hummer- ja Audi-merkkiset ajoneuvot sekä viidellä eri tilillä olevat käteisvarat yhteensä 192 234,40 euroa, olivat kokonaan tai ainakin osaksi peräisin sellaisesta A:n rikollisesta toiminnasta, jota ei ollut pidettävä vähäisenä. Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n menettämään valtiolle laajennettuna rikoshyötynä edellä mainitun omaisuuden ja varat.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Aholainen ja lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 23.12.2010

A ja B valittivat hovioikeuteen vaatien muun ohella menettämisseuraamusten poistamista.

Menettämisseuraamusten osalta hovioikeus totesi, että rikoslain 32 luvun 12 §:n mukainen menettämisseuraamus ja rikoslain 10 luvun 3 §:n mukainen laajennettu hyödyn menettäminen on kohdistettava tiettyyn omaisuuteen. Rikoslain 32 luvun 12 §:n mukainen rahanpesun kohteena olleeseen omaisuuteen kohdistuva menettämisseuraamus on ensisijainen verrattuna laajennettuun hyödyn menettämiseen. B:n syyksi luetun törkeän rahanpesun kohteena olivat olleet hänen tililleen tulleet rahavarat ja osittain rahavarojen tilalle tullut B:n nimiin hankittu omaisuus. Tällaista omaisuutta olivat Brasiliassa olevat asunnot ja ajoneuvot. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä syyttäjän yksilöimä laajennetun hyödyn menettämisseuraamuksen kohteena oleva omaisuus oli Länsirannan tilaa lukuun ottamatta sama kuin rahanpesun kohteena ollut omaisuus.

A:n kertomuksesta ilmeni, että hänen Transnistriaan tekemästään kahvikaupasta tai Venäjälle tekemästään auto- ja taulukaupasta ei ollut pidetty kirjanpitoa. A:n Suomessa tekemistä auto-, taulu- yms. kaupoista ei ollut pidetty kirjanpitoa eikä niiden tuotoista ollut maksettu veroa. Ennen X Oy:n ja Y Oy:n toimintaa A oli harjoittanut liiketoimintaa useissa eri yhtiöissä. Vuonna 1998 A oli harjoittanut putkitöitä yhtiössä, jonka laskutus oli ollut 250 000 - 300 000 markkaa, mistä osa oli ilmoitettu verotuksessa. Vuonna 1999 A oli toiminut toisessa yhtiössä, jonka liikevaihto oli ollut noin 1 000 000 markkaa ja ehkä noin 10 prosentista maksettiin verot. Vuosina 1999 - 2000 A oli toiminut kolmannessa yhtiössä sen liikevaihdon ollessa 700 000 - 1 000 000 markkaa. A oli vielä toiminut noin puoli vuotta neljännessä yhtiössä, jonka toiminta oli ollut samanlaista kuin X Oy:ssä ja jonka toiminnassa vältettyjen verojen määrä oli ollut noin 30 000 euroa.

Hovioikeus katsoi, että A:n mainitussa aikaisemmassa liiketoiminnassa, jossa ei ollut huolehdittu kirjanpitovelvollisuudesta eikä ainakaan pääosin lakimääräisistä veroseuraamuksista, oli ollut kysymys pääosin vastaavanlaisesta liiketoiminnasta, jota A oli harjoittanut X Oy:ssä ja Y Oy:ssä. Tätä aikaisempaa liiketoimintaa ei voitu pitää vähäisenä. Huomioon ottaen A:n ja B:n verotettavista tuloista vuosina 2001 - 2005 saatu selvitys sekä se seikka, ettei asiassa ollut esitetty mitään näyttöä siitä, että A:n isänsä jälkeen saama perintö olisi ollut suurempi kuin perukirjasta ilmennyt noin 20 000 euroa hovioikeus katsoi, että kaiken syyttäjän yksilöimän omaisuuden, jonka ei voitu katsoa olevan rahanpesun kohteena, oli syytä olettaa olevan kokonaan tai osaksi peräisin sellaisesta A:n rikollisesta toiminnasta, jota ei ollut pidettävä vähäisenä. Hovioikeus piti ilmeisenä, että omaisuus oli menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi siirretty B:n nimiin.

Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi syyttäjän vaatimuksessa yksilöidyn, käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän omaisuuden Länsirannan tilaa lukuun ottamatta valtiolle menetetyksi B:n rahanpesurikoksen kohteena rikoslain 32 luvun 12 §:n nojalla 435 742,99 euron määrään saakka, sekä kaiken omaisuuden, mukaan lukien Länsirannan tilan, mainitun määrän ylittäviltä osin valtiolle menetetyksi laajennettuna rikoshyötynä rikoslain 10 luvun 3 §:n nojalla. Hovioikeus kohdisti menettämisseuraamukset yhteisvastuullisesti sekä A:han että B:hen rikoslain 10 luvun 3 §:n 4 momentin nojalla, koska saattoi olla epäselvää, oliko omaisuuden siirtäminen B:n nimiin ollut todellista vai näennäistä. Hovioikeus poisti käräjäoikeuden B:lle tuomitseman 435 742,99 euron arvomääräisen menettämisseuraamuksen, koska B tuomittiin yhdessä A:n kanssa menettämään valtiolle rahanpesun kohteena ollutta takavarikoitua omaisuutta 435 742,99 euron määrään saakka.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jukka Ketola, Timo Palmgren ja Lolita Tuomainen.

Perustelut

Asian tausta

1. A:lle on alempien oikeuksien tuomioista ilmenevin tavoin lainvoimaisesti luettu syyksi muun ohella X Oy:n ja Y Oy:n toiminnassa tehnyt neljä törkeää veropetosta. Yhtiöiden toiminnassa on vältetty veroja ja muita maksuja hovioikeuden tuomion mukaan yhteensä 435 742,99, oikeastaan 435 743,99 euroa. A:lla ei ole vuosina 2003 - 2005 ollut muita tiedossa olevia tuloja.

2. B:lle on lainvoimaisesti luettu syyksi 15.7.2003 - 13.11.2006 tehty törkeä rahanpesu. B oli ottanut vastaan, käyttänyt ja muuntanut A:n tekemistä törkeistä veropetoksista peräisin olleita varoja peittääkseen ja häivyttääkseen rikoksen tuottaman hyödyn ja sen tilalle tulleen omaisuuden laittoman alkuperän. B:n nimissä olleille Sampo Pankin, Osuuspankin ja Nordean tileille oli vuosina 2001 - 2006 tehty pelkästään omia panoja ja ulkomaisia maksumääräyksiä yhteensä 831 009,75 euroa, joista 15.7.2003 ja 31.12.2005 välisenä aikana yhteensä 483 083,84 euroa. Näillä varoilla oli hankittu muun ohella asuntoja Brasilian Fortalezasta ja ajoneuvoja. B:llä ei ole vuosina 2003 - 2005 vähäisiä pääomatuloja lukuun ottamatta ollut muita tiedossa olevia tuloja.

3. Hovioikeus on tuominnut syyttäjän yksilöimän, käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän omaisuuden valtiolle menetetyksi Länsirannan tilaa lukuun ottamatta rahanpesun kohteena olleen omaisuuden menettämistä koskevan rikoslain 32 luvun 12 §:n 1 momentin nojalla 435 742,99 euron määrään saakka, sekä kaiken omaisuuden, mukaan lukien Länsirannan tila, mainitun määrän ylittäviltä osin laajennettua hyödyn menettämistä koskevan rikoslain 10 luvun 3 §:n nojalla. Hovioikeus on katsonut A:n harjoittaneen ennen nyt kysymyksessä olevia tekoja pääosin vastaavaa rikollista toimintaa kuin X Oy:ssä ja Y Oy:ssä ja että tämä toiminta ei ole ollut vähäistä. Hovioikeus on kohdistanut menettämisseuraamukset yhteisvastuullisesti sekä A:han että B:hen rikoslain 10 luvun 3 §:n 4 momentin nojalla, koska saattoi olla epäselvää, oliko omaisuuden siirtäminen B:n nimiin ollut todellista vai näennäistä.

4. A ja B ovat hakeneet hovioikeuden tuomioon menettämisseuraamusten osalta muutosta vain laajennettua hyötyä koskevaan menettämisseuraamukseen. Hovioikeus on tuominnut edellä kohdasta 3 ilmenevällä tavalla A:lta ja B:ltä yhteisvastuullisesti valtiolle menetetyksi rikoslain 10 luvun 3 §:n nojalla laajennettuna hyötynä kaiken käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän omaisuuden, siis myös rahanpesun kohteena olevan omaisuuden 435 742,99 euroa ylittäviltä osin. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n muutoksenhakemukset kohdistuvat paitsi rikoslain 10 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun laajennetun hyödyn menettämisseuraamukseen, myös rikoslain 32 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun rahanpesun kohteena olleen omaisuuden menettämisseuraamukseen.

Kysymyksenasettelu

5. Asiassa sovellettua rikoslain 32 luvun 12 §:ää (61/2003) on muutettu 1.5.2012 voimaan tulleella lailla 187/2012. Vanhan 12 §:n 1 ja 2 momentin säännökset muodostavat kuitenkin sellaisinaan uuden 12 §:n 1 ja 2 momentin. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan omaisuus, joka on ollut muun muassa törkeän rahanpesun kohteena, on tuomittava valtiolle menetetyksi. B:n syyksi on lainvoimaisesti luettu törkeä rahanpesu.

6. Rikoslain 10 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi muun muassa sellaiseen rikokseen syyllistyneeltä, josta voidaan tuomita vähintään neljä vuotta vankeutta, jos rikos on luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä ja jos on syytä olettaa omaisuuden olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä. Säännöksen 2 momentin mukaan 1 momentissa mainittu omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi myös siltä, joka on 1 momentissa tarkoitettuun henkilöön sellaisessa suhteessa, jota tarkoitetaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (758/1991) 3 §:n 1 momentissa (läheinen), jos on syytä olettaa, että omaisuus on menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi siirretty läheiselle. Säännöksen 3 momentin mukaan menettämisseuraamusta ei tuomita, jos omaisuus on siirretty yli viisi vuotta aikaisemmin kuin 1 momentissa tarkoitettu rikos on tehty.

7. A:n syyksi lainvoimaisesti luetut törkeät veropetokset ovat rangaistusasteikoltaan edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettuja rikoksia. Törkeä veropetos on myös tyypillisesti luonteeltaan sellainen rikos, joka voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä. B on A:han nähden takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu läheinen.

8. Rikoslain 32 luvun 12 §:n säännös syrjäyttää erityissäännöksenä rikoslain 10 luvun 2 §:n hyödyn menettämistä ja saman luvun 3 §:n laajennettua hyödyn menettämistä koskevat säännökset. Näin ollen sellainen omaisuus, jonka voidaan osoittaa olleen rahanpesun kohteena, on tuomittava valtiolle menetetyksi rikoslain 32 luvun 12 §:n nojalla.

9. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa siten kysymys siitä, mihin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevään omaisuuteen kohdistuu rikoslain 32 luvun 12 §:n mukainen menettämisseuraamus. Siltä osin kuin kysymys ei ole rahanpesun kohteena olevasta omaisuudesta, kysymys on lisäksi siitä, onko omaisuuden syytä olettaa olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä ja onko omaisuus menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi siirretty läheiselle. Asiassa on kysymys vielä siitä, mikä merkitys A:lle tuomitulla vahingonkorvausvelvollisuudella on menettämisseuraamuksiin nähden.

Rahanpesun kohteena olevan omaisuuden menettäminen

10. Rikoslain 32 luvun 12 §:ää (61/2003) edeltäneen rikoslain 32 luvun 6 a §:n (1304/1993) esitöistä (HE 180/1992 vp s. 19) ilmenee, että säännös on laadittu ehdottomaksi, jotta se täyttäisi Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten velvoitteet. Kun veropetokset ovat rahanpesun esirikoksina, rikoksella saatuna hyötynä on perusteltua pitää sitä omaisuuden lisäystä, joka on saatu veron jäätyä määräämättä tai tultua määrätyksi liian alhaiseksi (KKO 2007:67). Hovioikeuden tuomion perusteella A on saanut tällaista hyötyä yhteensä 435 743,99 euroa.

11. Kun yhteys esirikoksella hankitun hyödyn ja rahanpesun kohteena olevan omaisuuden välillä on osoitettavissa, varojen rikollinen alkuperä ei katoa, vaikka rikoshyötynä saadut käteisvarat muutettaisiinkin muuksi omaisuudeksi kuten esimerkiksi kiinteäksi omaisuudeksi.

12. Asiassa on selvitetty, että B:n Sampo Pankissa, Osuuspankissa ja Nordeassa oleville tileille on tullut ulkomaan maksumääräyksinä ja omina panoina 15.7.2003 ja 31.12.2005 välisenä aikana yhteensä 483 083,84 euroa. X Oy:n ja Y Oy:n toiminta on ajoittunut ajanjaksolle 1.4.2003 - 28.2.2005. Asiassa on edelleen selvitetty, ettei A:lla ja B:llä ole ollut vuosina 2003 - 2005 muita tiedossa olevia laillisia tulonlähteitä. B:n tileille tehtyjen omien panojen ja ulkomaan maksumääräysten alkuperää koskevien väitteiden tueksi ei ole muutoinkaan esitetty eikä myöskään Korkeimmalle oikeudelle tarjottu selvitystä, jonka perusteella voitaisiin pitää uskottavana, että mainituille tileille yhtiöiden toiminta-aikana siirretyt huomattavat varat voisivat olla peräisin jostain muusta lähteestä kuin X Oy:n ja Y Oy:n toiminnasta.

13. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella käräjäoikeuden tuomiossa mainitusta omaisuudesta Brasilian Fortalezassa olevat asunnot on hankittu vuonna 2004, ajoneuvot vuosina 2005 ja 2006 ja Länsirannan tila vuonna 2001. Edellä kerrotuilla perusteilla ja B:n nimissä olevien edellä mainittujen Sampo Pankin, Osuuspankin ja Nordean tilien pankkitapahtumista esitetty selvitys huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että mainitut asunnot ja ajoneuvot on hankittu X Oy:n ja Y Oy:n toiminnasta peräisin olevilla, B:n nimissä olleille mainituille tileille siirretyillä varoilla. Varat ovat olleet rahanpesun kohteena, kun ne on siirretty sanotuille tileille. Asunnot ja ajoneuvot ovat näiden varojen tilalle tullutta omaisuutta.

14. Hovioikeuden tavoin Korkein oikeus katsoo Länsirannan tilan hankinta-ajankohta huomioon ottaen, ettei mainittu kiinteistö ole ollut kysymyksessä olevan törkeän rahanpesun kohteena ollutta omaisuutta.

15. Käräjäoikeuden tuomion omaisuusluettelossa on edellä mainittujen Sampo Pankin, Osuuspankin ja Nordean tilien lisäksi kaksi muuta tiliä, joilla on yhteensä 3 218 euroa. Syyttäjä ei ole esittänyt selvitystä mainittujen kahden muun tilin pankkitapahtumista. Selvityksen puuttuessa näillä kahdella muulla tilillä olevien rahojen ei voida katsoa olevan rahanpesun kohteena olevaa omaisuutta, eikä niitä siksi voida tuomita rikoslain 32 luvun 12 §:n nojalla valtiolle menetetyksi.

16. Rahanpesun kohteena ollutta omaisuutta ovat siten käräjäoikeuden tuomion omaisuusluettelosta ilmenevät Osuuspankin, Sampo Pankin ja Nordean tileillä olevat varat yhteensä 189 016,40 euroa, Brasilian Fortalezassa olevat neljä asuntoa, sekä Hummer- ja Audi-merkkiset ajoneuvot.

17. Rahanpesurikoksia koskeva rikoslain 32 luvun 12 §:n menettämisseuraamus kohdistuu aina rahanpesun kohteena olevaan omaisuuteen eli siihen esirikoksella tai siitä saadulla hyödyllä hankittuun omaisuuteen, johon rahanpesijä on rikoslain 32 luvun 6 §:stä ilmenevillä tekotavoilla ryhtynyt. Rahanpesun kohteena olevaa omaisuutta ei voida rikoslain 32 luvun 12 §:n nojalla tuomita menetetyksi esirikoksen tekijältä. Rikoslain 32 luvun 12 §:n menettämisseuraamus on siten kohdistettava rahanpesijään.

18. Asiassa on selvitetty, että X Oy:n ja Y Oy:n toiminnasta rikollisella menettelyllä saatuja varoja on siirretty B:n tileille. Näillä rahanpesun kohteena olleilla varoilla on hankittu B:n nimiin kohdasta 16 ilmenevää omaisuutta, joka on siten tullut rikoksella saadun hyödyn tilalle. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon edellä kohdassa 17 esitetyt seikat Korkein oikeus katsoo, että kohdassa 16 mainittu omaisuus on tuomittava rikoslain 32 luvun 12 §:n nojalla valtiolle menetetyksi yksinomaan B:ltä.

Laajennettu hyödyn menettäminen

19. Laajennetun rikoshyödyn menetetyksi tuomitseminen on rikoslain 10 luvun 3 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 80/2000 vp s. 12 - 13) mukaan tarkoitettu mahdolliseksi hyötymistarkoituksessa ja suunnitelmallisesti tehtyjen rikosten yhteydessä, joista tyypillisesti seuraa huomattavaa hyötyä. Tällaiselle rikollisuudelle on hallituksen esityksen mukaan tyypillistä myös se, että omaisuus siirretään esimerkiksi jollekin näennäisesti ulkopuoliselle henkilölle, kuten rikoksentekijän läheiselle. Veropetokset mainitaan hallituksen esityksessä esimerkkinä tämän tyyppisestä rikollisuudesta.

20. Rikoslain 10 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan omaisuus voidaan tuomita valtiolle menetetyksi vain, jos sitä rikollista toimintaa, josta sen on syytä olettaa olevan peräisin, ei ole pidettävä vähäisenä. Tältä osin lainkohdan esitöissä (HE 80/2000 vp s. 12 - 13 ja 15 sekä LaVM 14/2001 vp s. 4) todetaan, että laajennettu hyötykonfiskaatio on tarpeen rikoksissa, jotka tehdään nimenomaan hyötymistarkoituksessa, järjestäytyneesti tai muuten suunnitelmallisesti ja joihin liittyy monimutkaisia yritysjärjestelyjä ja muita keinoja häivyttää ja salata hyödyn syntytausta sekä sen liittymä rikokseen. Säännöstä olisi kuitenkin sovellettava varoen ja asiaa perusteellisesti harkiten. Säännöstä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi aina, kun se näyttäisi mahdolliselta. Sen rikollisen toiminnan, josta omaisuuden on syytä olettaa olevan peräisin, olisi oltava vakavuudeltaan samaa luokkaa kuin säännöksen 1 momentin alussa lueteltujen rikosten, joiden perusteella säännöksen soveltamiseen ryhdytään. Esitöissä korostetaan olevan oleellista, että laajennettua hyötykonfiskaatiota sovelletaan törkeään rikollisuuteen, koska lievissä ja perusasteikon mukaisissa rikoksissa on riittävää tavallisen hyötykonfiskaation soveltaminen.

21. Syyttäjä on velvollinen näyttämään toteen perusteet myös laajennetun rikoshyödyn menetetyksi tuomitsemiselle. Rikoslain 10 luvun 3 §:n säännös tarkoittaa kuitenkin sanamuotonsakin mukaan sitä, että syyttäjän näyttövelvollisuutta siitä rikollisesta toiminnasta, josta omaisuuden on syytä olettaa olevan peräisin, ei ole asetettu yhtä korkealle kuin rangaistuksen tuomitseminen vastaavasta rikoksesta edellyttäisi (ks. LaVM 14/2001 vp s. 4). Hallituksen esityksen (HE 80/2000 vp s. 15 ja 25) mukaan lähtökohtana on, että rikoksen esitutkinnassa on selvitettävä, mitkä omaisuuserät ovat sellaisia, että ne voivat olla rikollisesta toiminnasta peräisin. Esitutkinnassa on siten kartoitettava esimerkiksi pankkitapahtumat.

22. A on hovioikeudessa kertonut aikaisempien liiketoimiensa laadusta ja laajuudesta. A:n kertomus osoittaa, että hän on vuosien 1998 ja 2000 välisenä aikana harjoittanut ainakin neljässä eri yrityksessä pääosin vastaavanlaista liiketoimintaa kuin X Oy:ssä ja Y Oy:ssä. A on lisäksi harjoittanut Venäjälle ja Transnistriaan auto-, kahvi- ja taulukauppaa sekä tehnyt myös Suomessa auto- ja taulukauppaa. A on itse kertonut, ettei hän ole huolehtinut eri yrityksissä ja omissa nimissään harjoittamassaan liiketoiminnassa kirjanpitovelvollisuudesta eikä pääosin myöskään veroseuraamuksista.

23. A:n aikaisemmista liiketoimista ja X Oy:n ja Y Oy:n toiminnasta saatu selvitys huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että myös A:n jo ennen X Oy:tä ja Y Oy:tä harjoittaman liiketoiminnan tarkoituksena on ollut, että verot ja työnantajamaksut jätetään mahdollisimman suuressa määrin suorittamatta. Toimintaa on harjoitettu useassa eri yrityksessä, se on ollut suunnitelmallista ja sitä on tehty merkittävää taloudellista hyötyä tavoitellen. Näillä perusteilla Korkein oikeus hovioikeuden tavoin katsoo, että A:n harjoittamaa aikaisempaa rikollista toimintaa ei voida pitää vähäisenä.

24. Kuten edellä kohdasta 16 ilmenee, käräjäoikeuden tuomion omaisuusluettelosta ilmenevästä omaisuudesta kaikki muu omaisuus paitsi Länsirannan tila ja B:n kahdella muulla tilillä olevat varat ovat rahanpesun kohteena olevaa omaisuutta, johon sovelletaan ensisijaisena rikoslain 32 luvun 12 §:ää.

25. B:n kahden muun tilin osalta Korkein oikeus on edellä kohdassa 15 todennut, ettei tilien pankkitapahtumista ole esitetty selvitystä. Asiassa on toisaalta selvitetty, että A:lla on ollut vuonna 2002 Ruotsissa verotettavaa ansiotuloa noin 33 000 euroa (300 000 kruunua). A:n ja B:n verotettavista tuloista on esitetty selvitystä vain verovuosien 2001 - 2005 osalta. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että kahdella muulla tilillä olevien varojen, yhteensä 3 218 euroa, ei ole syytä olettaa olevan peräisin A:n aikaisemmasta rikollisesta toiminnasta.

26. Länsirannan tila on kirjallisena todisteena olevan lainhuutotodistuksen mukaan ostettu 31 955 euron (190 000 markan) kauppahinnalla 19.10.2001. Kiinteistön omistajaksi on merkitty B. B:n mukaan kiinteistön osto oli rahoitettu hänen ennakkoperinnöllään ja hänen autonsa myynnistä saaduilla rahoilla sekä A:n laillisista liiketoimista ja tämän perinnöstä peräisin olevilla varoilla. A:n mukaan kiinteistö oli ostettu B:n auton myynnistä saaduilla rahoilla sekä A:n Venäjän liiketoimista saaduilla rahoilla ja hänen perintörahoillaan.

27. Asiassa A:n aikaisemmista liiketoimista saatu selvitys huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A ei ole harjoittanut sellaista liiketoimintaa, jossa olisi pääosin huolehdittu lakisääteisistä verotukseen liittyvistä velvollisuuksista. A on saanut vuonna 1991 kuolleelta isältään perintönä noin 20 000 euroa. Asiassa ei ole esitetty selvitystä B:n saaman ennakkoperinnön määrästä tai laadusta taikka B:n auton myynnistä saadusta kauppahinnasta. Huomioon ottaen A:n liiketoimista saatu selvitys sekä se seikka, ettei A:lla ja B:llä ole vuonna 2001 ollut juurikaan tiedossa olevia tuloja Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin olevan syytä olettaa, että Länsirannan tilan osto on rahoitettu A:n aikaisemmasta rikollisesta toiminnasta peräisin olevilla varoilla ja kiinteistö on siten rikoslain 10 luvun 3 §:n 1 momentista ilmenevin tavoin kokonaan peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä.

28. Rikoslain 10 luvun 3 §:ssä tarkoitettu omaisuus voidaan säännöksen 2 momentin perusteella tuomita menetetyksi myös 1 momentissa tarkoitettuun niin sanottuun liipaisinrikokseen syyllistyneen henkilön läheiseltä, jos on syytä olettaa, että omaisuus on menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi siirretty tälle henkilölle. Asiassa on selvitetty, että Länsirannan tila on ostettu B:n nimiin ja että hänellä on siihen lainhuuto. X Oy:ssä ja Y Oy:ssä harjoitetusta toiminnasta peräisin olevien varojen pesemisestä saatu selvitys huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo olevan syytä olettaa, että kiinteistö on ostettu B:n nimiin rikoslain 10 luvun 3 §:n 2 momentista ilmenevässä tarkoituksessa. Kiinteistö on siten tuomittava valtiolle menetetyksi rikoslain 10 luvun 3 §:n mukaista laajennettua hyötyä koskevan säännöksen perusteella B:ltä.

29. Hovioikeuden tuomion perusteluissa ja tuomiolauselmassa rikoslain 32 luvun 12 §:n nojalla valtiolle menetetyksi tuomitulle rahanpesun kohteena olleelle omaisuudelle on asetettu arvomääräinen yläraja, 435 742,99 euroa. Myös rikoslain 10 luvun 3 §:n nojalla valtiolle menetetyksi tuomitulle omaisuudelle on asetettu hovioikeuden tuomiolauselmassa arvomääräinen yläraja 831 009,75 euroa, joka tuomiolauselman ja perustelujen mukaan koskee kaikkea menetetyksi tuomittua omaisuutta siltä osin kuin sen arvo ylittää 435 742,99 euroa.

30. Kuten hovioikeuskin on todennut, sekä rikoslain 32 luvun 12 §:ssä tarkoitettu rahanpesun kohteena ollutta omaisuutta koskeva menettämisseuraamus että rikoslain 10 luvun 3 §:ssä tarkoitettu laajennettua hyötyä koskeva menettämisseuraamus ovat omaisuuteen kohdistuvia esinekonfiskaatioita. Asiassa ei ole merkitystä sillä, minkä arvoista rahanpesun kohteena ollut tai sen tilalle tullut omaisuus kulloinkin on. Laajennettu hyödyn menettäminen kohdistuu rikoslain 10 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan puolestaan sellaiseen omaisuuteen, jonka on syytä olettaa olevan peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä. Kun rahanpesun kohteena ollut omaisuus on tuomittava menetetyksi esineellisesti riippumatta sen arvosta, laajennettuna hyötynä menetetyksi tuomittavaksi jää asiassa ainoastaan Länsirannan tila. Korkein oikeus toteaa, että omaisuuteen kohdistuviin menettämisseuraamuksiin ei voida rikoslain 32 luvun 12 §:n ja rikoslain 10 luvun 3 §:n säännösten perusteella asettaa hovioikeuden tuomiosta ilmeneviä arvomääräisiä, täytäntöönpanoa koskevia ylärajoja.

Esirikoksen tekijälle tuomitun vahingonkorvausvelvollisuuden merkitys

31. Verohallinto on esittänyt käräjäoikeudessa törkeistä veropetoksista aiheutuneita vältettyjä veroja ja maksuja koskevan vahingonkorvausvaatimuksen ja kohdistanut sen myös B:hen. Verohallinto on lisäksi yhtynyt syyttäjän esittämiin rangaistusvaatimuksiin myös B:n osalta. Käräjäoikeus on tuomitessaan A:n suorittamaan Verohallinnolle vahingonkorvausta jättänyt tutkimatta Verohallinnon B:hen kohdistamat rangaistus- ja korvausvaatimukset sillä perusteella, että Verohallinnolla ei ole asianomistaja-asemaa B:n syyksi luetun törkeän rahanpesun osalta. Verohallinto ei ole hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, joten asia on tältä osin käräjäoikeuden tuomiolla lainvoimaisesti ratkaistu.

32. Rikoslain 10 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Jos korvaus- tai edunpalautusvaatimusta ei ole esitetty tai se on vielä ratkaisematta silloin, kun menettämisvaatimuksesta annetaan ratkaisu, menettämisseuraamus on tuomittava. Säännös osoittaa, että asianomistajan oikeus vahingonkorvaukseen on ensisijainen hyödyn menetettäväksi tuomitsemiseen nähden. Säännöksen tarkoituksena on esitöiden mukaan estää saman tahon joutuminen kaksinkertaisen suoritusvelvollisuuden alaiseksi. Todellista hyötyä ei synny silloin, kun rikoksesta hyötynyt joutuu palauttamaan saamansa hyödyn vahinkoa kärsineelle (HE 80/2000 vp s. 22 - 23).

33. A on tältä osin lainvoimaiseksi tulleella hovioikeuden tuomiolla määrätty korvaamaan asianomistajana olevalle Verohallinnolle samaa omaisuutta koskevilla esirikoksilla eli törkeillä veropetoksilla aiheutettu vahinko kuin mikä omaisuus tuomitaan B:ltä rikoslain 32 luvun 12 §:n nojalla valtiolle menetetyksi.

34. Rikoslain 32 luvun 12 §:n ja 10 luvun 3 §:n säännökset eivät sisällä rikoslain 10 luvun 2 §:n 3 momentin kaltaista rajoitusta eikä niissä ole viitattu mainittuun säännökseen. Rikoslain 32 luvun 12 §:n mukaisessa menettämisseuraamuksessa ei ole kysymys rikoksen tuottaman hyödyn, vaan rikoksen kohteen tuomitsemisesta menetetyksi.

35. A:lle tuomittu vahingonkorvausvelvollisuus ja B:lle tuomittavat rahanpesun kohdetta ja laajennettua hyödyn menettämistä koskevat menettämisseuraamukset eivät kohdistu tässä asiassa samaan henkilöön. Korkein oikeus katsoo, ettei rikoslain 10 luvun 2 §:n 3 momentista ilmenevää vahingonkorvauksen ja menettämisseuraamuksen yhteensovittamista koskevaa säännöstä voida soveltaa nyt kysymyksessä olevaan tilanteeseen, jossa B:ltä tuomitaan menetetyksi rahanpesun kohteena ollut omaisuus ja jossa laajennettu hyödyn menettäminen ei osaksikaan koske samaa hyötyä, joka on A:lle määrätyn vahingonkorvausvelvollisuuden perusteena.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan menettämisseuraamusten osalta seuraavasti:

Hovioikeuden tuomio kumotaan A:lle tuomittujen menettämisseuraamusten osalta sekä siltä osin kuin B on yhteisvastuullisesti A:n kanssa tuomittu menettämään kahdella muulla pankkitilillä olevat varat valtiolle.

A vapautetaan hänelle tuomituista menettämisseuraamuksista.

Lausunto kahdella muulla pankkitilillä olevien varojen menettämisestä valtiolle poistetaan.

Rahanpesun kohteena oleva omaisuus eli Brasilian Fortalezassa sijaitsevat asunnot, kaksi ajoneuvoa sekä Sampo Pankin, Osuuspankin ja Nordean tileillä olleet varat tuomitaan B:ltä rikoslain 32 luvun 12 §:n nojalla valtiolle menetetyksi.

Länsirannan tila tuomitaan B:ltä rikoslain 10 luvun 3 §:n nojalla valtiolle menetetyksi.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Ilkka Rautio, Jorma Rudanko, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Kaisa Arponen.